torstai 31. tammikuuta 2013

Tee leipää

On hirveän helppoa napata kaupan leipälaatikoista haluamansa leipä kärryihin, avata vain kotona leipäpussi ja syödä. Vähemmän rahaa leipään menisi, jos sen tekisi itse, mutta aina ei löydy aikaa pyöritellä sämpylöitä tai vaivata hiivataikinaa. Itse teen usein leipää, jonka tekoaineet löytyvät aina kaapista, ja jonka tekemiseen kuluu aikaa uunissaolon lisäksi se 5 minuuttia. Nimittäin teeleipää. Sitä saa maustaa, miten tykkää. Itse teen leivän usein seuraavan oman ohjeeni mukaan:



Valmista nautittavaksi! :)

Pellillinen teeleipää

4 dl kaurahiutaleita
4 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,5 dl öljyä
4 dl maitoa (tai vettä)
2 rkl  kuorittuja auringonkukansiemeniä
2 rkl seesaminsiemeniä
Parin porkkanan raaste

Sekoita aineet, levitä pellille leivinpaperin päälle n. 1,5 cm taikinakerros ja pistele haarukalla reikiä. Anna olla 225 asteisessa uunissa n. 15 min. tai niin kauan, kun pinta on kullanruskea.

Teeleipää kannattaa säilyttää jääkaapissa, kun taikinassa on maitoa. Se on mikron kautta hyvää pari päivää. 

Kun vauva saa syödä viljoja ja osaa nällyttää leipää, voi alle vuodenkin ikäiselle tehdä oman leivän, kun vaihtaa maidon vedeksi ja jättää suolan pois. Nooa ainakin tykkäsi kovin vauvelinakin, pitää katsoa, mitä Nuutti meinaa, kun siihen ikään ehtii. :)

Meillä on täällä tänään mieluinen yövieras, kun poikien serkku ja meidän kummityttö on kyläilemässä. Nooalla ja serkkutytöllä on ikäeroa vuosi ja he ovat tosi läheisiä, kuin sisaruksia. Välillä myös riidellään, mutta tänään leikit ovat menneet tosi ihanasti. Printtasin heille haluamiaan värityskuvia täältä.


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Mitä puhtaampaa, sen parempaa.

Tekstin otsikko voisi liittyä moneenkin asiaan, tunnustan olevani jonkinmoinen himosiivooja. Mutta tämä ei liity siivoamiseen, vaan ruokaan.
Olen ruoan suhteen hieman kontrollifriikki, ajattelen välillä liikaa. Kun syön, mietin usein, mistä ruoka on tullut, ja varsinkin, mitä piiloaineita, joista emme tiedä, siinä on. Onko se tosiaan täysin terveellistä eikä varmasti sisällä mitään haitallista?

Suosin, varsinkin lapsilla, luomuruokaa. Vaikka luomuhedelmät ja -kasviksetkin pilaantuvat nopeammin, kuin tavalliset ja maidossa on välillä klönttejä homogenoimattomuuden vuoksi, niin se ajatus, että ruoka on puhdasta, antaa mielihyvän tunteen. Kallistahan se on, mutta sitten säästetään muusta.
En voi kertakaikkiaan käsittää sitä, että ruokaan tungetaan haitallisia aineita. Varsinkin e-koodit ovat itselleni sellainen kirosana, että niitä ei ruoastamme löydy. Toki käymme joskus syömässä ravintoloissa ja tuttavien luona, joten sataprosenttisesti en voi lisäaineetonta ruokaa itselleni ja perheelleni tuputtaa, mutta kotona kyllä. Tässä on hyvä sivu, jossa on luetteloitu haitalliset e-koodit.

Luomupannari tekovaiheessa :)


Yksi mietinnän aihe varsinkin lapsilla on jogurtit. On olemassa hirveä määrä kaikkia ihanan värikkäitä ja ihanan sokeri- ja lisäainepitoisia jogurtteja, joita syödään monesti päivässä. Itse ostan perheellemme aina maustamatonta luomujogurttia ja laitan sekaan mustikoita, banaania tai mansikoita. Erilaiset siemenet sopivat jogurttiin tosi ihanasti ja varsinkin Nooa tykkää luomumyslistä. Makeutta saa hunajasta tai vaahterasiirapista. Nam.

Olen välillä miettinyt, kumpi on tärkeämpää, kotimaisuus vai luomu. Itse kallistun usein luomuun, sillä ei kotimaisenkaan ruoan laadusta voi olla varma. Tietenkin se riippuu tuotteesta. Valiolla on nykyään vauvan korvikemaitoa, Tuutia, ja vaikka on olemassa myös luomukorvike, kallistun kuitenkin Valioon. Maidossa kotimaisuus painaa.

Vauvan ruoka

Olen yhtä kertaa lukuunottamatta tehnyt Nuutin ruoat itse. Hänellä käytän ainoastaan luomuhedelmiä ja -kasviksia. Pian saa alkaa antaa lihaa ja viljojakin. :) Tähän asti Nuutti on maistellut perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, parsakaalia, päärynää, mustikkaa ja omenaa. Olen höyryttänyt kasvikset, sillä niin vitamiinit säilyy paremmin, kuin keittämällä. Hänelle maistuu ruoka jo tosi hyvin ja se on kyllä ihanaa, ettei tarvitse stressata meneekö ruokaa tarpeeksi.

Kuka arvaa, mitä oli ruokalistalla? :)



Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ruoasta, ja varsinkin siitä, mikä syömässänne ruoassa on tärkeintä.



tiistai 29. tammikuuta 2013

Koti - niin myötä, kuin vastoinkäymisissä

Minulla on kotiimme erityisen läheinen suhde. Olen asunut täällä yhteensä 16,5 vuotta - 16 vuotta perheen kuopuksena äidin, isän ja isosiskoni kanssa kaksivuotiaasta lähtien ja nyt puoli vuotta itse äitinä.  Saan seurata, kun omat lapseni kulkevat samoja jalanjälkiä, kuin minä pienenä: leikkivät samoissa puistoissa, ihmettelevät luontoa samassa puutarhassa, retkeilevät samoissa metsissä, kokevat kodin niin, kuin minäkin olen sen aina kokenut - turvallisena, lämpimänä (ainakin takan avulla) sopukkana, jossa on hyvä olla juuri se, mikä on.

Ehdin olla kotoa pois kuusi vuotta, ja niinä vuosina on tapahtunut paljon. Minusta on tullut äiti ja olen menettänyt omani. Kun isä jäi kaksi vuotta sitten yksin, oli lähes itsestäänselvyys, että ostamme talon isältämme - tämä on meille täydellinen koti.



Remppa

Ennen, kuin viime kesäkuussa muutimme, pintaremontoimme kotimme lähes kokonaan (oli muuten tosi rankkaa muuttaa lapsuudenkotiaan, jossa on niin paljon muistoja).

Tehtävälistamme oli seuraavanlainen:

  • Männynväristen kattopaneelien maalaus valkoisiksi + listojen vaihto valkoisiksi
  • Parkettilattian hiominen ja kiltävän valkoiseksi maalaus + listojen vaihto valkoisiksi
  • Lasten huoneisiin puoli- helmipaneelit
  • Keittiön välitason kaakeleiden, vessan seinäkakeleiden-  ja takan kaakeleiden valkoiseksi maalaus
  • Keittiöön ja meidän makkariin tapettia, lasten huoneisiin, olohuoneeseen, eteisiin, vessaan sekä kodinhoitohuoneeseen maalia
  • Keittiön sekä vessan kaappien ruiskumaalaus valkoiseksi (olivat kellastuneet)
  • Keittiön ja kodinhoitohuoneen tasojen vaihto
  • Tulevaisuudessa: Pesuhuoneen ja saunan remontti
Isäni on tehnyt kotimme 90 -luvun alussa, ja he ovat tehneet sinä päivänä moderneja ja järkeviä ratkaisuja, joista edelleen saamme olla kiitollisia. Koti on tosi hyvin pidetty eikä mitään sen suurempaa harmia ole. Teimme remontin itse lattian hiomista ja maalaamista lukuunottamatta, ja kotimme eteen on paljon hikeä ja kyyneliäkin (varsinkin raskaushormoneissa) vuodatettu. Kaikki on tehty rakkaudella. Joten, meillä sanonta pitää paikkansa: 

Oma koti kullan kallis.

Talven tunnelmaa..


Meidän Aslan & Kaplan

Kun päättää alkaa pitämään blogia, mieleen tulee monia kysymyksiä, joista ensimmäisiä on nimen keksiminen. Halusin, että blogini nimi on erilainen, kenties jopa mieleenjäävä, ja kertoo jotain elämästäni. Nimen motivaattorit ovatkin ne elämäni kultakimpaleet, jotka lisäävät ja kuluttavat energiaani päivittäin - milloin missäkin suhteessa. Nimittäin ihanat poikani.

Mainittakoon, että mieheni isä eli poikiemme dede on Turkista kotoisin. Antaessamme esikoisellemme nimeä, halusimme, että tuo toinen, rikas kulttuuri näkyisi jotenkin hänen nimessään. Toiseksi nimeksi valikoitui Aslan, joka tarkoittaa turkiksi leijonaa. Nimi on osuva pojallemme, jonka hiukset kimmeltävät oransseina, kuin leijonan harja. :)
Kuopuksellemme halusimme isoveljensä tavoin Turkkilaisen toisen nimen, ja hänen toinen nimensä on siis Kaplan, turkiksi tiikeri. Meillä on siis poikinamme leijona ja tiikeri, kaksi kissapetoa.



Aslan

Esikoisemme Nooa täytti juuri kolme vuotta. Tällä hetkellä uhma koettelee pientä ihmisenalkua, mutta onneksi päivään mahtuu myös valonpilkahduksia. :) Nooa on pohtiva kyselijä, rikkaan mielikuvituksen omaava touhuuja, kirjoja rakastava lukutoukka, hellyyttä ja suurta huomiota kaipaava mussukka, meidän iso pieni poika . Kaikessa olisi kiva auttaa äitiä ja olisi myös kiva, että äiti auttaisi kaikessa Nooaa. 
Nooa on hirveän ylpeä isoveli ja rakastaa pikkuveikkaa ihan täysillä, ja näyttää sen myös. Kehuja satelee ja pusuja piisaa. :)

Kaplan

Meidän pieni Nuutti. Nuutti on pian 5 kuukautta. Nuutti hymyilee, nauraa, jokeltelee ja kiljahtelee. Nuutti syö ihailtavalla ruokahalulla ja nukkuu yönsä pienessä kehdossaan heräämättä, illasta aamuun. Hän rakastaa kosketusta ja hellyyttä ja äiti ottaakin hänet "tuhnuttelemaan" aina, kun vain ehtii. :) Isoveli on Nuutin idoli, ja kovimmat kikatukset ja leveimmät hymyt hän antaa Nooalle. Nuutti on sellainen vauva, josta kaikki saa vauvakuumeen. Kiitetään onneamme tuhannesti ja pyydetään anteeksi koliikkivauvojen vanhemmilta. ;)