torstai 28. helmikuuta 2013

Me tuunataan n:o 1

Tykätään puolisoni kanssa molemmat vanhoista esineistä ja ollaan oltu monet kerrat onnekkaita löytöjen suhteen. Vanhaa esinettä pitää katsoa hieman syvempää: mikäli väri ja pinta eivät miellytä, tulee pohtia, saisiko sen kuitekin näyttämään mieluisalta.
On paljon mielekkäämpää ostaa vanhaa, kuin uutta, mutta siihen pitää varata myös aikaa, mikäli on joku tietty asia, jota etsii. Toisen turhake on toisen aarre, ja se on tullut todettua monta kertaa kirppareita kolutessani.

Meillä työjako menee niin, että minä suunnittelen ja mies hoitaa homman. :) Toki  yhdessä päätetään ja ideoidaan. Mieheltäni tulee usein yllättävänkin hyviä ideoita. ;)  On ihanaa, että omaamme samanlaisen maun sisustuksen(kin) suhteen.

Ajattelin muutamassa postauksessani esitellä, mitkä esineet kodissamme ovat ennen paikoilleen asettumistaan käyneet autotallin ja mieheni käsittelyn kautta. :)

Keittiön kaunokainen

Saimme käytetyn lampun mieheni sukulaisilta. Lamppu oli minusta todella kaunis ja erikoinen ja ajattelin heti, että siitä saisi varmasti tehtyä upean. Metallisen lampun väri oli tummanruskea ja kupuna oli keltainen, muovinen kotelo.
Mieheni irroitti lampun johdot ja kuvun ja jauhemaalasi sen työpaikallaan valkoiseksi. Uusi "kupu" löytyi vanhasta keittiön lampustamme, joka saatiin myös käytettynä, ja joka onneksi sopi täydellisesti vanhan kuvun paikalle. Jostain kristallilampusta oli jäänyt ylimääräisiä kristalleja, jotka lisättiin valmiiseen luomukseen. 



Aika nätti tuli, eikö vain? :)


Lampussa on niin paljon muotoa ja koukeroita, että valkoinen väri tasapainottaa sitä ihanasti. Kristallit tuovat lamppuun herkkyyttä ja kauneutta sekä ripauksen romantiikkaa. 





keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Sohvapöytä

Ollaan etsitty sopivaa sohvapöytää olkkariimme muutosta asti. Halusin pöydän olevan ilmava ja sopivan tietenkin olohuoneemme malliin. Välillä tuntui, että ei sitä meille täydellistä löydy, ollaan ilman.
Onhan se kuitenkin ihana laittaa pöydälle vaikka popparikulho tai juomalasi, kun katsotaan telkkaria tai leffaa. Autoillakin siinä on hauska huristaa ja kattaa pehmoleluille teekutsuja. Tietenkin pöytä on myös oiva sisustuselementti. ;)



Selailtiin miehen kanssa nettikauppoja ja silmäilimme juuri sohvapöytiä. Sitten se löytyi. Aivan ihana valkoinen, puinen, pukkijalkainen pöytä. Ja juuri sinä päivänä 50 euroa normaalia halvempana! Klik klik. Eikä mennyt, kuin kaksi päivää, ja pöytä oli jo kotiovellamme. Aivan mahtavaa palvelua! Saanen siis suositella  Kodin Ykköstä. Vautsi, ei ikinä mitään ole tullut niin nopeasti perille, ja vielä kotiovelle!



















Mukavaa Keskiviikkoa! Alkaa viikko olemaan jo voiton puolella! Suuntaamme poikien kanssa tänään siskoni luo kyläilemään, ihanaa vaihtelua. Kun mies on illat töissä, niin ollaan suurimmaksi osaksi poikien kanssa kotona, ulkoillaan, leikitään ja lueskellaan. Tänään päästään sitten rakkaita moikkaamaan. <3

ps. Auringonpaiste jatkuu, JEE!! Nooan Julbotkin olivat tänään pulkkailemassa ja luistelemassa menossa mukana ja hyvin pysyivät päässä. Hyvä ostos siis, edelleen. :)

tiistai 26. helmikuuta 2013

Julbot




 Jep, materia tekee joskus onnelliseksi, varsinkin, jos se on tarpeellista. Ja mikä onkaan tärkeämpää, kuin lasten silmien suojaaminen keväisiltä auringonsäteiltä? Käytiin tänään Instrussa ostamassa pojille kunnon aurinkolasit, ja aika mageita ovat molemmat minun mielestäni. :)

Nuutin Julbot

Nuutille ostettiin Julbo loopingit. Ollaan myös Nooalla luotettu Loopingeihin edellisinä vuosina. Toiset hävisivät eräällä kesäreissulla ja toiset ovat niin naarmuiset ja veltostuneet, että Nuutti sai ihan ihka omat. Mun mielestä toi uusi väri, jossa on vaaleanruskeaa ja -sinistä, on tosi ihana. Muuten en oikein poikien osalta oo Loopingien väreistä tykännyt, ja tytöille on vaikka mitä värejä. Yllätysyllätys. :)

Nooan Julbot

Nooalle valittiin vähän isopoikasemmat Julbot. Tummanruskeat lasit menevät kyllä vuosia, mikäli kestävät! Myyjän mukaan lasit on tarkoitettu noin viisivuotiaille, mutta meidän kolmeveen päähän ne sopii, kuin nakutettu. Nenää ei tarvitse nyrpistää ja hyppiä ja pomppia voi ilman, että lasit tippuvat. Ihan nappiostos. Lasit ovat lisäksi polaroidut, eli suojaavat silmiä tosi tehokkaasti lumen ja lätäköiden heijastuksilta.


Aurinkolaseista ei tullut nyt kuvia in action, sillä aurinko laski lähes kokonaan ennen, kuin ehdittiin ulos. Muutaman päivän paistaminen on tuottanut tulosta, tehtiin nimittäin ihanan keväinen löytö takapihaltamme:


















Pajunkissoja! Aina ne vaan yllättää saapumisellaan. Pian onkin jo virpomisen aika. Nooa on ehtinyt jo pohtimaankin, että oliskos pupu vai leijona. :)


Oltiin puistoreissulla niin, että Nooa istui pulkassa ja Nuutti oli kannettavana Babynestissä. Nuuttikin pääsi kuitenkin myös ihan ekaa kertaa käymään pulkan kyydissä isoveljen sylissä. Hieman totiseksi veti, ei hymyä irronnut edes kuvaa varten. :) Ensi vuonna taitaa olla parempi aika. <3

Reipasta viikonjatkoa kaikille!


maanantai 25. helmikuuta 2013

Vauvataiteilua






















Kotikaupunkimme Avoimessa päiväkodissa oli tänään iltapäivällä mahdollisuus vauvataiteiluun! Pakkohan meidän oli Nuutin kanssa käydä testaamassa. Voi, kun olikin ihanaa! Mustikkasoppa oli lämmintä, mangosose ja puolukat kylmiä ja nonparellit sekä mannasuurimot kovia ja jännäntuntuisia. Nuutti oli, kuten kuvistakin näkyy, aivan haltioissaan. Muru olisi varmaan tuntikaupalla viihtynyt vatsalleen paperin vieressä läträämässä.

Teosta ei oikein saanut mitenkään säilytettyä, mutta räps ja nyt on tuotos aina nähtävänä. Pitää ehkä testata taiteilua kotonakin vaikka kylppärin lattialla. Mustikkasopan tilalla kävisi paremmin ehkä mustikkasose, soppa kun meni ihan värittömäksi kun sille annettiin "vähän" kyytiä.


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Häikäisee B)

Sitä ei varmasti tarvitse edes sanoa, että olipa tänään supermahtava ilma! Ihmiset ympäri Etelä-Suomea ainakin ovat saaneet kylpeä auringossa. Kuinkahan monet suksiparit ovat liukuneet laduilla? Meillä ei ikävä kyllä vielä hiihdetä, kun tänä vuonna ollaan keskitytty luisteluun. Ensi vuonna sitten. :)
Luulenpa, että huomenna monet aloittavat työviikkonsa normaalia energisempinä ja pirteämpinä, kun d-vitamiinipuutokset on selätetty. :)



Meillä Nuuttikin sai nauttia kirkkaudesta, kun heräili päikkäreiltä vaunuista ennen aikojaan. Olipa hauska olla lasit nenulla! Ostin lasit joskus Nooalle, mutta olivat jo silloin vähän pienet. Nuutille ne ovat nyt täydelliset. Ja asennettakin löytyy, hih. Itselleni lasit toivat ostohetkellä mieleen Buddy Hollyn, jonka musiikki on yksi lemppareistamme. :)



Energistä viikkoa kaikille! Meillä on miehellä taas iltavuoroviikko, joka on jotenkin paljon rankempi, kuin aamuvuoroviikot. Toivottavasti säät hellii, niin saa nauttia ulkoilusta ekstrapaljon ja mielikin pysyy virkeämpänä. :)

lauantai 23. helmikuuta 2013

Poikia ja pannaria

Voi kuulkaas, tästä päivästä ei menoa ja naurua ole puuttunut! Meillä on aamupäivästä asti ollut ihana kummipoikamme, Nooaa puolisen vuotta nuorempi söpöläinen kylässä ja on huomiseen asti. Tuolla he Nooan kanssa nukkuvat lattialla patjat vierekkäin. Niiiin söpöä! <3 Meno on kyllä ollut niin hurjaa, ettei ihme, että sammuivat hetkessä.

Näin tulee paljon mietittyä, millaista elämä on, kun Nuutti kasvaa ja he alkavat Nooan kanssa oikein kunnolla leikkiä ja touhuilla keskenään. En malta odottaa.

Päivä on sisältänyt luistelua, pulkkamäkeä ja ihan vain kotona leikkimistä ja touhuilua. Mieheni veli oli avovaimonsa kanssa meillä alkuiltaa viettämässä ja oli tosi ihanaa. Syötiin yhdessä ja naurettiin poikien touhuja. :) Jälkkäriksi oli pannukakkua, jota teen kyllä ainakin kerran viikossa. Mieheni on nyt illalla ylistänyt pannukakkuani niin monta kertaa, että ajattelin jakaa reseptini teidänkin kanssanne:

Mannapannari

Pellillinen

1 l maitoa
5 kananmunaa
7 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl suolaa
Vaniljaa
50g voisulaa
n. 1 dl mannaryynejä

Sekoita aineet yhteen ja uuniin 200c puolisen tuntia. Tänään lisukkeena oli kermavaahtoa ja ihanaa luomumansikkahilloa. Aijai. Pitääkin taas pian käydä jääkaapilla. ;)

Tuhisija

Meidän Nuutilla on valloittava tapa nukkua. Aina pitää jotain olla naaman päällä, joko sideharso tai omat pikku kätöset. Eipä ainakaan mikään häikäise. :) Kuvassa nukutaan päikkäreitä.

Vähänkö oon hei suloinen! <3

perjantai 22. helmikuuta 2013

Viiri

Erilainen perjantai takana - Nooa oli viime yön miehen vanhemmilla yökylässä, kun oli jo monta päivää kysellyt, että koskas saisi mummon ja deden luo mennä yökyläilemään.  Sain siis tänään oikein kunnolla antaa Nuutille aikaa ja huomiota. Meidän ihanan iloinen mussukka. <3

Kun Nuutti nukkui päikkäreitä, minä siivoilin ja laitoin kotia kuntoon. Pari uuttakin ihanaa juttua kotiimme tuli tänään, ja nyt esittelen niistä toisen. :)
Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, mieheni äidin oli tarkoitus tehdä viiri Nooan huoneeseen. Tänään laitoin tuon viirin paikoilleen, ja olen kyllä erittäin tyytyväinen. Mummo osaa kyllä hommansa tosi hyvin. <3



Viiri toi huoneeseen kaivattua väriä ja leikkisyyttä. Kylläpäs muuten huone näyttää siistiltä, kun asukki on muualla kyläilemässä. :) Nyt ehkä on kyllä lampun vaihdon aika, viirin kanssa kun kävisi joku hieman pienempi. Ostettiin Ikeasta muuton yhteydessä poikien huoneisiin tosi halvat lamput, kun en ollut varma, minkälaisen haluaisin. Pitää laittaa mietintämyssy päähän. :)



Iloista viikonloppua kaikille! <3

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Hyvän tuulen päivä

Tää päivä on vaan jotenkin mennyt ihan nappiin (ainakin tähän asti :) ). Poikien kanssa touhut ovat menneet hyvällä mielellä, Nooa leikkii jatkuvasti Nuutin kanssa, antaa leluja ja naurattaa. Aamu-ulkoilulla lähellä asuva Nooan ikäinen tyttö oli äitinsä kanssa meidän pihalla viettämässä aikaa kanssamme, ja sekä Nooalla, että itselläni oli mieluista seuraa. Illemmalla tuleekin oma rakas ystäväni pienen tyttärensä kanssa meille kahvittelemaan. <3 Ja Aurinko pilkistää pilvien välistä ajoittain!






Päiväunisadun aika.





Onnellista keskiviikkopäivää jokaiselle! <3

Rajat On Rakkaus

Ainahan siitä puhutaan, kaikilla on siihen omat mielipiteensä ja kaikki ovat aina omasta mielestään oikeassa, toimivat oman mallinsa mukaan. Jokainen kuitenkin tähtää siihen samaan päämäärään: Oman maailman rakkaimman hyvään elämään. Ja nyt puhun lasten kasvattamisesta.



Kotiäitinä ja äitinä muutenkin miettii usein, tekeekö kaikki oikein. Olen nyt viime päivänä lukenut kaksi aika erilaista juttua lasten kasvattamisesta: Eilen facebookin kautta Jani Kaaron kolumni sai itseni katsomaan peiliin, mutta loi kuitenkin onnistumisenkin tunteen. Aina niin ihanasta Jari sinkkosesta kertovan jutun luin edellispäivänä ja se tuntui sisältävän todella tärkeää asiaa.

Kaaro pui kolumnissaan nykypäivän ehdollisesta rakkaudesta lasta kohtaan - hän kehottaa selittämään ja rakastamaan - niin hyvinä, kuin pahoinakin hetkinä. Hän vertaa lapsen kasvattamista koiran koulutukseen - lapselle ei tarvitse huutaa ja jaella käskyjä kuin koiralle, vaan hänen kanssaan voi keskustella ja selittämällä selvittää asia - mikä on oikein ja mikä väärin.
Itse huomaan, että varsinkin Nuutin syntymän jälkeen odotan Nooalta välillä liikaa. Nooanhan elämä tässä on ihan älyttömästi muuttunut: pikkuveli vie myös huomiota, joka ennen kohdistettiin vain häneen, ja lisäksi uhma (ja äidiltä peritty luonne :) ) kyllä koettelee välillä todella kovin. Olen aina kyllä pyrkinyt juuri selittämään asiat Nooalle, kertomaan miten kuuluu käyttäytyä ja painottamaan sitä, että vaikka hän nyt päivällä onkin sata kertaa saanut äidin lähes raivon partaalle, niin äiti kyllä rakastaa. Pienestä iästään huolimatta Nooa välillä kysäisee, että "äiti, olenko minä rakas"? Voi rakkaampi et voisi ollakaan, sitä ei muuta ikinä mikään. Kuitenkin mielestäni Kaaron kauhistelemat jäähyt sun muut uhmankarkotusniksit ovat välillä paikallaan. Ylipäätään se, että on selvät säännöt ja niitä noudatetaan, on tärkeää omasta mielestäni.

Sinkkonen oli Mikkelissä pitämällään luennolla painottanut lapsen itsetunnon kohottamista. Lapset tarvitsevat hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta - aitoa läsnäoloa, ja heti syntymästään lähtien. Kannustaminen ja kehuminen on hyväksi monessa arjen pienessäkin hetkessä, mutta aina ei voi olla pelkkää positiivisuutta, vaan myös kielteiset asiat pitää uskaltaa kohdata. Lapsi haluaa, että hänelle asetetaan selkeät rajat.
Sinkkosen luento kosketti omaa arvomaailmaani, hänen sanomansa tuntui oikealta. Itselläni olisi parantamisen varaa niiden negatiivisten asioiden kohtaamisessa: Lapsella ei vaan aina voi olla kivaa, välillä on huonojakin päiviä itse kullakin eikä siitä pitäisi ottaa paineita. Aina ei välttämättä tarvitsisi miettiä, että mitäs kivaa tänään tehtäisiin. Kun vain on lapsensa kanssa, katsoo hänen kykyjään ja kykenemättömyyksiään, seuraa kehitystä, opastaa ja RAKASTAA. Silloin ehkä onnistuu.

tiistai 19. helmikuuta 2013

On hyväksi LEVÄtä.

Hain eilen Postista tilaamani paketin Luomulaatikosta. Tilaaminen oli kätevää ja ruokatavaroiden saapuminen nopeaa. Valikoimat oli tosi monipuoliset ja vaikka mitä muutakin olisi ollut kiva klikata ostoskoriin. Kauppa on Tampereen lähellä ja pitkä matka kotipaikkakuntaani hieman supistaa tilaamismahdollisuuksia. Kananmunat ja maitotavarat esimerkiksi voisivat olla perillä käyttökelvottomia. :)

Tilasin:


  • Luomu Spirulinalevä jauhetta (siitä pian lisää)
  • Luomu auringonkukka öljyä Byodolta- kylmäpuristettua, mutta lupaa mietoa makua. Rypsiöljyä kun ei tavallisena ole luomua (en ainakaan ole mistään löytänyt) ja kylmäpuristetussa on mielestäni kammottava maku enkä oikein jostain syystä lämpene oliiviöljyllekään, niin kokeillaanpa tätä.
  • Luomu leivinjauhetta Steenbergsiltä - leivinjauhetta ei ainakaan kotipaikkakuntamme marketeista löydy luomuna ja sitä tulee käytettyä usein.
  • Reilunkaupan Luomu vaniljajauhetta Urtekramilta- en ole koittanut, mutta tekee varmasti leipomisjuttuihin ihanan maun. Rakastan vaniljaa!
  • Luomu liivatelehtiä Lecker´s :ltä. - Joskus tulee tehtyä hyydykekakkuja, ja kokeilenpa ensi kerralla näitä.

Hinnat olivat mielestäni edullisia, Spirulina toki maksaa jonkin verran, mutta on hintansa väärti. Muuten ihan markettihinnoissa pyörittiin.

Spirulina

"The best Earth has to offer!", "Parasta, mitä maalla on annettavaa", lukee Spirulinaleväjauhepussin    kyljessä. Spirulina on "sataprosenttisesti luomua ja vegaanista superruokaa". Serkkuni, jolta kuulin spirulinasta sanoi, että kun hän juo lasillisen vettä, johon on sekoitettu spirulinaa, tuntuu, kuin silmät aukeaisivat enemmän. Nyt on meillä toinen jauhepussi menossa ja allekirjoitan serkkuni sanoman.

Maistuu, miltä näyttääkin. :)
Luomulaatikon sivulta kopsattuna: "Spirulina on yksisoluinen sinilevä ja yksi ensimmäisistä elämänmuodoista. Spirulina jauhe sisältää keskimäärin 65 prosenttia proteiinia (erityisesti arginiinia) ja monenlaisia ​​vitamiineja, kivennäisaineita, ja (fyto)ravinteita.
Spirulinaa auttaa kehon detoksifikaatiossa, edesauttaa ruoansulatusta, tukee suoliston bakteeriflooraa, hoitaa anemiaa, alentaa huonoa kolesterolia, helpottaa stressiä, rauhoittaa allergioita ja tulehduksia. Lisäksi se vähentää nälän tunnetta ja tasoittaa verensokeria, siitä on siis oiva apu painonhallinnassa."
Me olemme alkaneet nauttimaan spirulinaa sen terveellisyyden vuoksi. En syö mitenkään vähemmän tai ole muutenkaan muuttanut ruokatottumuksiani, mutta tunnen kyllä oloni pirteämmäksi, kun aamulla muistan spirulinaa ottaa.
Ainoa miinuspuoli spirulinassa on sen maku. Voisihan sitä jogurttiin tai mehuunkin sekoittaa, mutta olen päätynyt veteen. No, onhan se ihan, kuin ojavettä joisi, mutta kun vesi on jääkylmää, ei se niin pahaa ole. Alussa käyttö väheni huomattavasti maun vuoksi, mutta nyt siihen on jo tottunut.
Kannatan ehdottomasti kokeilemaan Spirulinaa! Sitä muuten käytetään luonnollisena väriaineena esimerkiksi joissain karkeissa. :)


maanantai 18. helmikuuta 2013

Peukalo vihertää jo..


Se on se aurinko. Huomaan monesti päivässä miettiväni kevättä ja puutarhanlaittoa. Mitään erityistä kaunistusta puutarhamme ei tarvitse, vanhempani ovat hoitaneet sen aina hyvin ja tehneet kivoja istutuksia, mutta itse kaipaisin vielä enemmän jotain hyötykasveja. Terassinteko olisi myös kevään projektina.

kuva: yhteishyva.fi
Puutarhastamme löytyy hyötykasveina kaksi puna- ja neljä mustaviinimarjapensasta, karviaispensas, kaksi omenapuuta ja raparperipuska. Haaveenani olisi oma kasvimaa. Olisipa ihanuutta lampsia kukikkailla saappailla takapihalle ja nostella mullasta porkkanat ja perunat ruokiin ja salaatinlehdet salaatteihin. Joskus iskän kanssa kasvatettiin herneenpalkoja ja retiisejä, mutta ne eivät kyllä menestyneet. Ehkä olisi kuitenkin aika upottaa taas lapio multaan keväällä ja kylvää siemenet.

Nyt vaan miettimään sopivaa paikkaa kasvimaalle. Nooallakin on varmasti oma sanansa sanottavana, mitä maahan istutetaan. :)

Istutetaan ennen pääsiäistä aina herneenversoja, ja niin tänäkin vuonna. Niitä voisi alkaa jo pian laittaa kasvamaan, pääsiäinenhän on jo vähän yli kuukauden päästä.. Versoissa on upean vihreä väri ja ne maistuvat mahtavalta salaatin joukossa.
Tarvitaan vain kuivattuja (luomu)herneitä ja multaa. Vettä ja aurinkoa. Sieltä mullasta alkaa jo pian työntymään hyötykasveja parhaimmillaan. :)



sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Padat porisee!

Kun  kuopus on siinä iässä, että pitäisi syödä monta kiinteää ateriaa päivässä ja maistella eri makuja, muttei kuitekaan voi syödä muiden kanssa samoja ruokia,  tuntuu välillä, kuin olisi joku ruokakone - jatkuvasti tekemässä tai lämmittämässä jotain.
Nuutti syö tosiaan kolme kiinteää "ateriaa" päivässä: lounaan, välipalan ja iltapalan. Lounaaksi annoin esimerkiksi tänään naudanlihaa höyrytettyjen kukkakaalin, perunan ja porkkanan kera, välipalaksi hän nautti puolikkaan banaanin ja iltapalaksi olen tehnyt kaurapuuroa. Nooalle ostin aina Piltin vauvapuuroja (jauheita), mutta nyt olen vain jauhanut monitoimikoneella samoja luomukaurahiutaleita, joita mekin syömme. Keitän veden, lisään n. 2 rkl puurojauhoa ja puolisen desiä vettä ja laitan mikroon minuutiksi. Sitten vain korviketta päälle ja pojalle maistuu mainiosti. Unta riittää tämän jälkeen kymmenisen tuntia.
Aamupalalla ja päivällisellä Nuutti juo pari desiä korvikemaitoa. Olisin mielelläni itse vielä maitokonekin, mutta ikävä kyllä en ole. Se ihanuus loppui puolentoista kuukauden iässä molemmilla pojilla, kuin seinään, ja syytä en osaa sanoa. :(


Ollaan vietetty viikonloppu suurimmaksi osaksi vain kotona, ja silloin tulee tehtyä aika paljon ruokaa. Laskin, että olen tämän viikonlopun aikana tehnyt yhteensä viisi ruokaa ja lisäksi leivoimme Nooan kanssa pannukakkua. Mieheni vanhemmat olivat meillä lauantai-iltana myös ruokailemassa, joka oli aivan ihanaa, kun usein syömme vain perheen kesken. Teen aina aika helppoja ruokia, sunnuntaisin tykkään tehdä jotain astetta parempaa. Tänään tein naudan filesuikaleista pataa. Vakiomarketissamme myydään paikallista luomunaudan filettä, jota on kyllä melko usein ruokalistallamme. :)

Helppo ja suussasulava pata

-Naudan filesuikaleita 600g --> ruskista öljyssä
-Reformi kasvisliemikuutio
-Luomu parsakaalia, sipulia & porkkanaa suurina paloina joukkoon --> Paista myös hetki
-Lisää vettä & laita padan kansi kiinni
-Anna porista mahdollisimman kauan, ainakin tunti
-Lisää kermaa n. 3dl ja halutessasi toinen liemikuutio tai mausteita

Tänään lisukkena oli Reformin luomu pitkäjyväistä riisiä ja fetasalaattia. Maistui hyvältä, nam!

Masentunut lumiukko ja ritarilinna







Meidän puolitoista kuukautta pihalla tönöttänyt ukko on masentunut luultavasti lauhtuvien säiden vuoksi - ennen niin iloisen lumiukon suupielet ovat vääntyneet alaspäin ja silmissä on kaihoisa katse. Voi raukkaa! Tänään ukko sai vierelleen hienon ritarilinnan. :)

Ja hei, meidän kolmevee on oppinut luistelemaan ilman, että joku pitää kokoajan kiinni! <3 Ai että. Pian saadaan mennä yhdessä luistimilla ympäriämpäri kenttää ja iskä saa vihdoin opettaa pojallensa jääkiekkoa. :) No, maltilla mennään toki juu.. 

Pikkasen tönköltä vielä näyttää, mutta hienosti töpöttää menemään! :)

perjantai 15. helmikuuta 2013

Ah Autuutta!


Tämä päivä on ollut jotenkin ihanan raukean iloinen, rauhallinen perhepäivä. Joka tavalla rankan viikon jälkeen ollaan jo tänään saatu olla koko perhe yhdessä kotona ja antaa aikaa vain toisillemme. Mies kävi Nooan kanssa kaupassa ja he ulkoilivat aamulla ja siinä se meidän päivän ohjelma olikin. Nukuttiin kaikki päiväunet, herkuteltiin (taas!) laskiaispullilla ja tietty minä vähän perjantaisiivoilin. Saunassa käytiin koko porukka Nuuttia myöten ja syötiin yhdessä iltapala. Parasta. <3





Varpaat löytyivät!

Mitkäs ne siellä..? Meidän ihana pikkumurunen löysi tänään varpaansa oikein kunnolla. Sitterissä pönkättiin ja ihmeteltiin. Niin lähellä ne ovat kokoajan olleet, mutta tietämättömissä kuitenkin. :)

On se oman pikku-ihmisen kehityksen seuraaminen kyllä niin antoisaa ja ihanaa. <3


Rentouttavaa ja iloista viikonloppua kaikille!

torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää Ystävänpäivää!

Söpöliinit jääkaapin ovessa
Tätä Ystävänpäivää ei enää kauaa ole jäljellä.. Päivähän tämä on vain muiden joukossa, joka päivä on Ystävänpäivä tai miten sitä nyt sanotaan.  :)

Päiväämme on kuulunut avoimen päiväkodin Ystävänpäiväjuhlat, lounas ravintolassa perheen kesken ja siskon pojan 14-vuotis syntymäpäiväjuhlat. Mies on ollut illan töissä, mutta onneksi huomenna ollaan kaikki kotona! <3

Tässä vähän kuvia meidän Ystävänpäivätunnelmista..






Maailman rakkaimmat
Veljesten iltapuurot <3
Lumisydämen keskellä :)


Surua ja iloa

Tämä päivä on itselleni aina vuoden vaikein. Elämäni kamalimman päivän vuosipäivä. Olen elänyt tänään tasan kaksi vuotta ilman äitiäni.
Äiti oli lämmin ja raikas, huolehtivan äidillinen, tukipilari ja peruskallio. Hän rakasti perhettä, sukua ja kotia, kesäistä puutarhaa ja kukkasia, oranssia ja enkeleitä. Oltiin äidin kanssa älyttömän läheisiä, soiteltiin monesti päivässä ja tiedettiin kaikki toistemme asiat. Olen tullut luonteessani paljon äitiin ja ymmärrettiin toisiamme täysin. Ajattelin aina, etten ikinä voisi elää ilman häntä, mutta kohtalo päätti erottaa meidät näin aikaisin. Se oli sokki, herätys. Oikeastaan itsenäistyin kunnolla vasta äidin poismenon jälkeen.
Suhteeni muihin perheenjäseniin ja sukulaisiin on lähentynyt entisestään. Olen aina ollut siskoni kanssa läheinen, mutta nykyään hän on se, jolle kerron kaiken ja jolta saan tukea kaikissa asioissani. Isäni kanssa olemme myös läheisiä, soitellaan päivittäin ja nähdäänkin usein. Saan olla onnellinen, kun ympärilläni on suuri tukiverkko, mutta eihän kukaan voi koskaan äitiä korvata. Eikä pidäkään. Äiti kulkee mukanani, mihin ikinä menenkin. Nooa oli vasta vähän yli vuoden, kun Mami kuoli, mutta koitan pitää Mamin aina hänen muistoissaan, ja Nuuttikin tietenkin kuulee aikanaan Mamista.

Äidin sylissä 1-vuotisjuhlissani. <3

Suru on suuri ja lamaannuttava tunne. Vaikka varsinkin tapahtuman jälkeen ajat olivat vaikeita ja viimeiset kaksi vuotta sydämessä on myös surulla ollut paikka, niin olen kuitenkin kokenut myös paljon iloa ja onnea. Lasten kanssa surulle ei oikein ole aikaa. Tietenkin tarvittava aika tulee antaa ihan itselleen, että pystyy käymään asiat läpi ja itkemään itkut. Ihminen joko antaa surun viedä tai ei, mutta lapsen kanssa siinä ei oikein ole vaihtoehtoja. Elämä voittaa. Olen monesti näiden kahden vuoden aikana hämmästellyt, miten ilo ja suru voivat kulkea käsi kädessä. Kun on lapsistaan niin äärettömän onnellinen ja iloinen, niin suru kyllä piileskelee siellä jossain, mutta ei pääse enää valloilleen. Muistot ovat aina sydämessäni, ja niitä vaalin ikuisesti.



Ollaan tänään puuhailtu poikien kanssa kaikkea mukavaa, myös siksi, ettei surulliset ajatukset valtaa mieltä. Nooan uusi suuri suosikki on Oktonautit. Kokoajan pitäisi leikkiä Oktonautteja ja kaikki liittyy niihin. :)

Ulkona piti lumesta tehdä "Hai-alus", jollainen Oktonauteissakin on.

Printtasin Nooan huoneeseen tauluksi (ylimmäisenä) kuvan, jota tietenkin koristavat Oktonautit.










Huomenna on Ystävänpäivä, ihanaa. Tylsän materialistinen päivä kyllä on, mutta me koitetaan pitää siinä se perinteinen ajatus mukana. Tänään tehtiin ystävänpäiväkortit isovanhemmille ja joillekin, joita huomenna näemme. :) Avoimessa päiväkodissa on Ystävänpäiväjuhlat aamupäivällä, ja sinne ajattelimme mennä ja viedään kimppu tulppaaneita mukanamme.



Printtasin Ystävänpäiväaiheisen "kehyksen", joka liimattiin askartelupahville. Nooa piirsi kehykseen henkilön, jolle kortti annetaan. Söpöjä tuli. <3 Piti sähköpostin kanssa lähettää kuvat, kun koneelle siirto ei onnistunut. Sen vuoksi tänään vähän epätarkemmat kuvat, pahoittelen..