tiistai 28. toukokuuta 2013

Ihan pihalla!

Joka päivä tulee uusia, lähtee vanhoja. Jotkut kasvavat pituutta, toiset leviävät ja runsastuvat. Parasta on se, kun ne avautuvat. Nyt siis puhutaan kukista.

On terapeuttista kuljeskella iltaisin puutarhassa kastelemassa kukkia. Päivittäinen muutos ällistyttää - en halua jäädä mistään paitsi. Haluan nauttia joka kukasta sen ajan, kuin ne elämäämme sulostuttavat. On harmi, kun ne viipyvät usein vain hetken. Vaikka kesä on näin alussa, moni kaunis kukka on ehtinyt jo lakastumaan! Mutta uusia entistä kauniimpia on vielä nupussa..

Nooan kanssa ihmetellään kukkien muotoja ja värejä, ja tuoksuja! Tänään pihalle mennessämme jo haistoin kevään uuden upean tuoksun: Sireenin! Nyt nuo joka aisteja hivelevät kukat ovat puhjenneet! Ulkona tuoksuu paratiisilta. 

Pieni kuvapläjäys pihamme tämänhetkisistä kukoistajista:


Etupihalla kukkii suuri perennapenkki, jossa kukoistaa alkukeväästä myöhäissyksyyn. 



Pihlajapuun alla istuu enkeli Mamin muistoksi.




Takapihan "pikkumetsässä" kukkivat mansikat ja pata odottaa kukkia sisälleen..

Voikukat - niin kauniita, mutta omalla pihalla niin rasittavia. :) Niistäkin ollaan otettu ilo irti:




Iso pallo ja pieni poika.. <3

Tänään juhlittiin Nooan kerhon kevätjuhlaa, hän on siis ollut siellä joka tiistaiaamu kaksi tuntia. Nyt sitten oli vihoviimeinen kerta, syksyllä on uudet kujeet, joita odotan ristiriitaisin tuntein.. 
No, onneksi kesä on edessä ja varmasti täynnä lukemattomia ihania hetkiä! 

Kukkaisaa viikonjatkoa kaikille! :)



lauantai 25. toukokuuta 2013

Puutarha kotiin

Kodin tunnelma muuttuu todella paljon vuodenajan vaihtuessa. Kun ikkunoista näkyy vehreä puutarha kukkineen, puineen ja pensaineen, kotikin on raikkaan ja kesäisen oloinen. 


Tykkään tuoda luonnonkukkia kotiin. On ihanaa, kun ruokakaupan kukkaämpärien sijasta voi kodin kaunistajat käydä hakemassa omasta pihasta tai sen läheisyydestä. Tietenkin jotkut kärsivät allergioista kukkia kohtaan, mutta meidän poppoo on onneksi allergiatonta (koputan puuta).



Koristeomenapuissa on nyt kauniit nuput, ja kun oksan laittaa maljakkoon, päivän päästä nuput avautuvat upeiksi kukiksi. Kotikatumme on täynnä koristeomenapuita, ja napsaisenkin vaivihkaa oksan tai pari aina lenkin aikana. :)


Myös vuorenkilvet ovat tehneet ensimmäiset tumman pinkit kukkansa, ja ne ovat myös mielestäni kauniita maljakossa. Pihassamme on monessa paikassa vuorenkilpiä, karsittavaksi asti. Mutta eihän niitä nyt kukikkaina karsia raaski!

On ollut oikein ihana Perjantai. Aamulla lähdettiin poikien kanssa Turkuun junan kanssa ihanan ystäväni kauniiseen kotiin kyläilemään. Viihdyttiin mainiosti, ja kotona oltiin, kun Sülo tuli töistä. Siivoilin, pojat vanhimmasta nuorimpaan ulkoilivat ja pesujen jälkeen vielä grillattiin. 

Muutama kuva päivästä vielä..


Meidän päivään kuuluu aina musiikki, joka mieluiten lähtee vinyylistä. Beatles on meidän lemppari Sülon kanssa, ihan paras. <3 


Tämä höpöliini ehti kaik-ki-al-le! Hänet löytää jatkuvasti mitä kummallisimmista paikoista, kun hetkeksi  selkänsä kääntää.. Tässä hän on juuri syönyt jonkun leivänmurusen pöydän alta, ja harjoitteli konttaamista ja siitä istuvalteen menemistä. Vauhtia löytyy, mutta ihanaa se on. <3 


Minä itte ja mun Lumia. Orkideat kukkivat (vielä) makkarin peilipöydällä.

Sellainen perjantai meillä. Ystäväni luota olisi saanut otettua vaikka kuinka kauniita kuvia, mutta aina mä unohdan kuvata, kun ollaan jossain. 

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin onnellinen olo, että vatsassa tuntuu ja kurkussa pakottaa? Kun silmiin nousee kyyneleet silkasta onnesta? Mulle tuli tänään se olo, kun katsoin Süloa ja Nooaa pelaamassa pihalla sählyä. Nooa on niin iso poika jo, käyttää hienosti mailaa, hymyilee koko kasvoillaan ja nauttii äärettömästi iskän seurasta. Kunpa aina älyisi pysähtyä miettimään hetkiä ja sitä, kuinka onnekas on.. Enempää en voisi pyytää. 

Onnellista viikonloppua kaikille! <3







keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Riippukeinu

Eilen iltasella takapihan koivu sai oksalleen roikkumaan riippukeinun. 
Onpa se tosi hauska kapistus!


Vauhdit saa aivan hirmuiset, ja siinä on ihana köllötellä. 


Kun Nooa oli kerhossa ja Nuutti nukkui päikkäreitä, lekottelinpa mäkin siinä hetken, ja kyllä rentoutti. Voi vaan kuvitella itsensä siinä istuskelemassa hyvä kirja kädessä.. 


En ole koskaan ollut riippumattoihmisiä: niistä tippuu helposti ja jatkuvasti on pelko persiissä (en osaa olla sinä niin rennosti, kuin pitäisi), mutta tässä keinumallissa ei sellaista huolta ole.


Taas noita veljesten hellyydenosotuksia. On se niin sydäntälämmittävää, mun murusten rakkaus.

Oman riippukeinumme ostin Anttilasta, ja kaipa niitä muuallakin on.

Poitsut olivat illan Sülon porukoilla hoidossa  ja me ollaan raadettu pihamaalla. 
Ruoho on leikattu, kaikki rikkaruohot kitketty, suihkukaivo tyhjennetty ja puhdistettu, muutenkin siistitty ja sepeliosat käyty läpi. Huh! Kuvassa näkyviä voikukkia ei siis enää ole olemassa. :)
Nyt on jo paikat kipeenä, saa nähdä miten on aamulla. Mutta piha on siisti ja valmis ottamaan kukat vastaan. Ihanaa.


Huomenna taitaa sataa, mutta ei se haittaa. Ystävä tulee aamulla kylään. 
Ihanaa viikonjatkoa sinnekkin!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kesäviikko onnenhetkineen







Elämä muuttuu hurjasti kesän tullessa.

Ollaan monta päivää lähes asuttu ulkona. Päiväunetkin ovat Nooalla jääneet monena päivänä välistä, kun ulkoota ei kertakaikkiaan raaski lähteä sisälle nukkumaan.
Ollaan monta päivää syöty lounas takapihalla paviljongissamme, ja tänään nautittiin siellä myös ihana aamupala.



Elämä on rennomaa, koti tuntuu kesämökiltä, olo on energisempi ja iloisempi.

Vaikka aikaa vietetään pihalla ja tehdään jonkunverran pihahommia, tuntuu, että touhua ja tekemistä on ihan liikaa eikä aika vaan kertakaikkiaan riitä!
Me vaan nautiskellaan ja touhuillaan poikien kanssa.
Onneksi pakolliset hommat ovat tehtyinä, mutta kukkia, kukkia! Orvokit vasta kurkkailee etupihan ruukuistaan. Tulevalla viikolla käydään hakemassa kesäkukkia ja muutama multasäkki. Kasviksiakin tekisi mieli laittaa kasvamaan. Aika viime hetki olisi se tehdä.. Mutta hei, tästä tää kesä vasta alkaa! Eletään toukokuuta. Ai ihanuutta.. Ja kukkapenkki kyllä on täynnä jos jonkinmoista alkua ja kukkaa. Sitä on ihana seurata.



Läheinen puisto on ollut arkiaamuisin meidän kantapaikka. Lähellä asuva Nooan ikäinen tyttö on äiteineen ja pikkusiskoineen meidän seurana lähes joka aamu, ja lounaskin nautitaan usein yhdessä jommankumman pihalla. Lapset leikkii ja äidit höpöttää. Tykkään!

Valkovuokkoja ollaan ihasteltu oikein urakalla ja poimittu muutamia kimppuja. On ne niin kauniita!


Tällainen kesänhehkutusviesti tällä kertaa, ja vielä pitää vähän hehkuttaa: Nimittäin meidän pikkumurunen on oppinut vilkuttamaan ja taputtamaan hienosti! Niin söpöä ja mahtavaa, kun pikkuinen oppii uutta ja ymmärtää niin paljon.. Nooakin on oppinut piirtämään paljon paremmin, ukkeleita, joilla on kädet ja kaikki muu tarvittava. :) Taas niitä äitiyden huippuhetkiä. <3


Siinä meidän perhepotretti.. Äiti, iskä kaulahuivi kaulassa, Nuutti ja Nooa. <3

Nyt ehkä vähän useammin saisi postailtua, kun sain vihdoin ja viimein tietokoneen nyt toimimaan. Melko myöhään meni! En ole koskaan ennen valvonut näin pitkään arkena, iiks! Mutta nyt tietokone on kunnossa..

 Aamun kun huomenna jaksaa taas ulkoilla, niin päiväunet kyllä otan varmasti pojujen kanssa!

Ihanaa, onnellista, kesäistä viikonalkua kaikille! Nautitaan hei!




maanantai 13. toukokuuta 2013

Äitienpäivänä

Sydäntälämmittävää ja onnellista, kiitollista ja iloista, surullista ja ahdistavaa. Sellaisia tunteita kuuluu Äitienpäivän viettooni.

Ensimmäinen Äitienpäiväni kahden äitinä!
Äitienpäivän aamu oli aivan ihana. Sülo ja Nooa olivat hakeneet metsästä kimpun valkovuokkoja, äiti sai aivan ihanan, pienin kätösin askarrellun kortin sekä pienen paketin (ne on niitä parhaita). <3 Aamupala oli tehty valmiiksi pöytään eikä äidin tarvinnut tikkua ristiin laittaa.
On mulla niin paras perhe.


Tänään ollaan syöty masut täyteen herkkuja moneen kertaan! Kolmessa kahvipöydässä on istuttu ja ravintolassa herkuteltu isäni sekä siskoni perheen kanssa. Rakkaiden kanssa on vietetty aikaa, ja mieli on siltä osin tosi onnellinen.

Tämä oli kuitenkin jo kolmas Äitienpäiväni ilman omaa äitiäni. Äidin poissaolo konkretisoituu entisestään näin äitienpäivänä, ja voin sanoa, että sydän on raskas. Ikävä on mieletön. Voi, kun saisin viedä valkovuokot haudan sijasta äidin syliin ja kertoa taas jälleen kerran, että hän on maailman paras äiti.


Olen vienyt äidille valkovuokkoja jokaisena Äitienpäivänä niin kauan, kuin muistan, ja niin tein myös tänään.


Nooa askarteli Mamille kortinkin, aivan, kuten muillekin elämämme tärkeille äideille.
Mami on Nooan puheissa päivittäin, ja olen siitä onnellinen. Hänen kuuluu olla osa Nooankin elämää, vaikkei Nooa välttämättä muistakaan sitä aikaa, kun Mami oli täällä meidän kanssa.

Ikävästäkin huolimatta, ihana Äitienpäivä takana. Olen äärettömän onnellinen, kun saan olla lasteni äiti, ja kun elämässämme on monta rakasta ja tärkeää äitihahmoa: Mummi, Mamma, täti, anoppi ja siskonikin.

Helsinkireissu

Mennään Sülon perheen kesken aina Äitienpäivää edeltävänä perjantaina Helsinkiin kälyni luo yöksi, haistellaan suurkaupungin tuulia, käydään ravintolassa syömässä ja lintsillä pyörimässä. Vietetään hauskaa yhteistä aikaa rennosti touhuten ja kierrellen..
Niin tehtiin tänäkin vuonna, ja aivan ihana reissu oli! 





Nyt on hyvä aloittaa taas arki - on tullut reissattua ja nautittua. 

Onnellista ja lämpöistä viikonalkua jokaiselle! <3





keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Siellä ja täällä..

Kiirettä pukkaa!

Pihahommaa toisen perään, touhua jos jonkinmoista, niin ihania ilmoja ettei sisällä raaski olla..

Mahtava paiste ollut koko tämänkin päivän! Luonto muuttuu päivä päivältä vihreämmäksi ja kauniimmaksi. Ja mieli sitä mukaa virkeämmäksi. Jonkunmoinen kevätväsymys on täällä ollut itse kullakin, nyt onneksi alkaa helpottamaan.

Oltiin viikonloppuna katsastamassa meidän hääjuhlienviettopaikkaa, ja paikan pihapiiristä otetut kuvat puhukoot puolestaan..





Ei voi toivoa, kuin lämpöä ja paistetta juhlapäiväämme!!

Vappupäivänä käytiin kuin käytiinkin hurvittelemassa tivolissa..


Tuota ihanan tahmaista sokeripilveä piti tietenkin myös saada maiskutella. Ei siitä pari kertaa vuodessa liikaa haittaa ole. :)


Oli ihana, mutta yllättävän vilpoinen päivä.. Tulevina päivinä aurinko taitaakin hemmotella tämän päivän tapaan, jee!

Hyvää viikonjatkoa! <3





lauantai 4. toukokuuta 2013

10.11.12


Mennäänpä hetki taaksepäin, suureen rakkauden päiväämme..

 Olimme järjestäneet Nuutin ristiäisiä jo hetken aikaa: juhlapaikka oli varattu ja kaikki suurinpiirtein selvää. Sitten suunnitelmat muuttuivat: Päivä sai yhden merkityksen lisää. Siitä tuli myös meidän hääpäivämme.
Voitte vain kuvitella, minkälainen järjestely päätöksestä seurasikaan! Sormukset, puvut, tarjottavat, koristeet.. Pidimme suurimmalle osalle vieraista asian salaisuutena, ja vain isäni ja Sülon vanhemmat sekä kaasona toimiva siskoni tiesivät aikeistamme.
Halusin, että ristiäiset ovat se päivän pääjuttu ja Nuutti suurin sankari. Naimisiinmenomme olisi iloinen bonus päivään, ja niitä juhlittaisiin kesällä paremmin ja isommalla porukalla.


Päätimme tarjota tilaisuudessa kunnon ruoan, sillä niinhän häissä yleensä tehdään.

Sülon vanhemmat tekivät ihania ja suurta suosiota saaneita Turkkilaisia ruokia: sekä mezejä (alkupaloja), että ihan lämmintä ruokaa. 
Itse vastasin kakuista ja tein jo bravuurikseni muodostuneet tuplasuklaakakut, joissa on valkosuklaakerros, tummasuklaakerros sekä keksipohja.  
Lisäksi oli porkkanakuppikakkuja, kotijuustoa, lusikkaleipiä ja sen semmoista.



Koristeet kakkujen päälle tilasin hyväksi havaitulta kakkumestarilta.
Nuutin kakun päällä on ihanat pienet reinot ja meidän kakun päällä converset ja korkkarit.. ne kuvaavat meitä hyvin. :)
Juhlien teemavärit olivat valkoinen, ruskea ja vaaleansininen - ne sopisivat sekä ristiäisiin, että häihin.






Häidenviettopaikkamme oli kaupungin omistama 1920 -luvulla valmistunut talo, jossa oli ihana vanhanajan tunnelma. Juuri sellaista romantiikkaa, josta pidämme ja juuri oikeanlaiset puitteet rakkauden päiväämme.
 Koristeet veimme suurimmaksi osaksi itse.


Löysimme Kuismalta sydämenmuotoisen sisustustarran, jossa luki monta kertaa "family". Se tuntui todella sopivalta: juhlathan olivat oikeat perhejuhlat.



Päivä oli yksi elämämme onnellisimmista, juuri sellainen, kuin toivoimme: Onnellinen, iloinen, rento, tunnelmallinen, rakkautta täynnä. Tärkeimmät ihmiset ympärillämme perheemme suurimpana päivänä. 

Pieni poikamme sai nimen ja me saimme toisemme.. 


Valokuvat on ottanut ihana, rakas kälyni.

Täällä tehdään kutsuja. Ai minne? No hääjuhliimme!
Kesällä vietämme kunnon juhlat, joihin kutsumme läheisimmät sukulaiset ja ystävät.
Juhlien järjestelystä aion blogissakin alkaa kirjoittelemaan.
Tehtävää on aikalailla..

Ihanaa viikonlopun jatkoa! <3