tiistai 24. syyskuuta 2013

Maisema purkitettuna

Viime postaukseen jatketta..
Näin luontoa saa kotiin ihan kirjaimellisesti:


Laitoin vanhan lasipurkin pohjalle kerroksen jäkälää ja pari oksaa törrötämään. 

Meidän olohuoneen "pikkumetsässä" sijaitsevassa tuvassa asuu kuulemma Joulupukki. Sinne kurkataan ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla.
Maisemaan voisi kivasti laittaa pikkuvalot Joulun lähestyessä.

Sellainen pikku tervehdys näin tiistai-iltaan. Täällä ollaan väsyneitä, Nuutti on nukkunut hirmuhuonosti muutaman viime yön ja syöminenkin tökkii. Poskihampaita ehkä tulossa. Huokaus. Nyt nukkumaan.

Ihanaista viikonjatkoa! <3



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Luonto somistaa..

Kauneimmat materiaalit,
täydelliset tekstuurit,
harmoniset värit.
Mistä saa maailman parhaan värikartan?
Avaa katseesi metsässä -
siellä se on.


Hullaanun aina luonnon materiaaleista - katson usein ympärilleni ja mietin: "mitä näistä voi tehdä?" 
Ollaan monesti Nooan kanssa kannettu metsästä kelottuneita oksankäppyröitä ja muita metsän materialistisia antimia. Välillä ne jäävät unohduksiin pihan nurkalle, mutta usein pääsevät tositoimiin.

Pihaistutuksemme saavat inspiraation suoraan metsästä, kallion kupeesta: kanervien, havujen ja jäkälän upeasta liitosta. Callunat hain kyllä kaupasta, sillä metsäkanervat eivät kauaa pysy kauniina muualla, kuin omassa kotimetsässään..





Kun kannoimme taannoin halkoja varastoon, oli minun vaikea keskittyä hommaan, sillä ajattelin jatkuvasti halkojen kauneutta, upeaa väriä.. mihin kaikkeen näitä upeuksia voisikaan käyttää. Pinosin inspiraatiopäissäni "lyhdyn" ja sain monta muutakin ideaa. Toteuttamista odotellen!




Yksi sisustukseni perusjutuista on myös luonto - kaikki luonnon materiaalit miellyttävät kovasti. 
Tällä kertaa eteisen nurkkakaapin päälle pääsi satumaisen kaunis oksa, jäkälällä kuorrutettu. Näkeeköhän muutkin tässä sen kauneuden, vai ihmettelevätköhän vaan, että minkä risun mä taas olen sisälle kantanut?! 
"Hosgeldin" on turkiksi "tervetuloa". 



Ja vielä muutama kuva viikonlopusta..

Nuutti sai Sülon perheeltä aivan ihanan syntymäpäivälahjan: Pyöräkärryn. Olin monesti miettinyt, kuinka mahtava tällainen olisikaan, ja olin kyllä tosi onnellinen tästä lahjasta! Nuutille en ole kypärää vielä kaupasta löytänyt, joten kovin pitkää matkaa ei olla vielä kärryilty. Vähän kauempana puistossa käytiin kärryillä lauantaina, ja olipa veljeksillä hauskaa. <3


Nyt on myös pakko vinkata yksi puolivalmis ruoka, jossa ei ole lisäaineita (nää on mun lemppareita): Gluteenittoman maailman Luomu kolmen viljan kasvispihvit on tosi maukkaita! Pakkauksen "jauhojen" joukkoon lisätään 4 dl kiehuvaa vettä, paistetaan ja valmista on. Itse lisäsin seokseen ihan sunnuntain kunniaksi sipulisilppua, porkkanaraastetta ja parmesaanijauhetta. Kaveriksi keitin perunoita ja tein kasvis- kermakastiketta ja salaattia. Tykättiin kaikki kovin, jopa Nuutti, joka on taas viime päivät ollut hermojarepivän huono syömään..




Nooan huoneessa olen värkännyt myös aina, kun on sille hetkinen on aikaa, ja vihdoin tuli valmista. Siitä lisää myöhemmin.. Eikös Mummo tehnytkin aivan ihanan tyynyn Nooan sängyn päälle?! Rakastan virkattuja juttuja. Viimeiset kuvat on otettu iltahämärässä, sen vuoksi tuo sameus.


Sellaista tällä kertaa.. 
 Me ainakin otetaan pari päivää poikien kanssa kotosalla ihan rennosti. Perjantaina on kylläkin tentti ja lukemista riittäisi.. hui! 
Ihanaa viikonalkua jokaiselle! <3


lauantai 21. syyskuuta 2013

Välikausivaatteita metsäretkellä ja syksyn herkutteluja..

Perjantai-illan heipat!

Täällä istun kylpytakki päällä.
Koti on joka perjantaiseen tapaan siivottu,
kynttilät lepattavat illan hämärässä.
Pojat ovat nukkuneet jo tunteja,
Sülo katselee vieressä telkkaria.
Rakastan tätä iltojen hiljaisuutta,
päivät ovat tämän vastakohtia.


Kaikki ovat varmasti kurkkuaan myöten täynnä mun syksynhehkutusta. Olen pahoillani, mutta kun mä vaan nautin tästä syksyn tunnelmasta ihan täysillä. Ihan, kuin olisin jonkun piristysruiskeen saanut. 

Tänään tehtiin aamusella poikien kanssa retki metsään, haettiin vähän katajanoksia ja jäkälää sekä ihania jäkälänkuoruttamia käppyräoksia. Pitää laittaa niistä kuvia in action. :) Siis jälleen kerran on todettava, että metsä on kyllä aivan paras paikka. Sitä ihmettelyn määrää, joka kerta löydetään jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Aurinko pilkisti välillä oksien välistä, mutta ilma oli kirpeän kostea. Siellä kallion päällä haukattiin omppua ja pojat joivat vuorotellen pilli-smoothieta (jääkaapissa kun oli vaan yksi).. Jakaminenkin täytyy oppia jo nuorena. ;)





Kuvissa näkyy myös vaatteet, jotka taitavat olla syksyllä kovimmassa käytössä, nimittäin PompDeLuxin sadevaatteet. Nuutilla on myös raidallinen takki, mutta päädyin laittamaan vaan villatakin pöksyjen kanssa eikä onneksi satanutkaan. On sellainen hikipaukku, että sadetakki tuntuu hurjalta ajatukselta. :)
Nyt on varsinkin aamuisin maa niin märkä, että meidän remuujat kyllä puetaan usein kurahousuihin. Ja nämä kurikset pukeekin mielellään, tykkään näistä kovin, ja poitsut myös.

Nooalla on Crocksin retro jaunt navyt saappaat, keväällä hankitut, ja Nuutilla Nooan vanhat ruskeat core-texit. Nuutin Kimperi on myös Nooan vanha, Mummo on kutonut narut siihen, ja ihana kaulahuivi on myös Mummon käsialaa. <3 Nooalla on vuosia vanha Punaisen Elefantin lätsä, joka on kyllä meidän lempihattu. Niin säädettävä, että on mennyt jo kolme vuotta ja menee edelleen. Love it.



Näistä veikkosista on tällähetkellä mahdotonta saada kuvaa, jossa joku ei hypähdä tai liikahda. Jos pojat ovat paikallaan, kamera tärähtää. Yhdessä vaiheessa ajattelin, että tää kamera on tullut huonommaksi, mutta sitten älysin, että pojathan ne vaan ovat vilkastuneet. :D Vitsit sellainen kunnon järkkäri ois jotain mahtavaa, mutta öhöm.. ehkä sitten, kun opiskelut on hoidettu alta pois..

Mulla on ollut tällä viikolla ainoastaan yksi päivä koulua, joten olen ollut ennemminkin kotiäiti taas, kuin opiskelija. Toisaalta on aivan ihanaa, että saa olla poitsujen kanssa kotona, mutta toisaalta ois se kiva saada nopeasti opintopisteitä ja päästä lähemmäs valmistumista. Puolensa kaikella. :)

Oon tehnyt, niin, kuin aina syksyisin, kaikenlaisia herkkuja keittiössä. Tässä on nyt osa..
Eilen leivottiin maailman helpoimpia sämpylöitä neljä pellillistä. Omatekemä leipä, ahh.. Siinä on onnellisuus kiteytettynä pieneen hetkeen, kun haukkaa vastaleivottua leipää. 


Tänään tein omenakiisseliä välipalaksi. Tulipa oikein Joulun makuista kaneleineen kaikkineen.

1 litra vettä
1,5 dl sokeria
1,5 tl kanelia tai pala tankoa
5 omppua (noita pieniä suomalaisia)
6 rkl maissijauhoa

Kiehauta ensin vesi, sokeri ja kaneli ja laita pilkotut omput kiehumaan niin pitkäksi aikaa, kunnes pehmenevät. Sekoita maissijauhot n. 0,5 dl kylmää vettä ja lisää nauhana joukkoon. Anna pulputtaa hetki, jäähdytä ja nauti. Slurps.


Nyt mä taas pursuilen näiden aiheitteni kanssa. Olisi vielä paljon asiaa, mutta ehkä mä siirryn vielä sohvalle hetkeksi makoilemaan ennen sänkyyn siirtymistä. :) 

IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!! 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Tuli tuo tunnelmaa..


.. Niin takassa, kuin kynttilöissä..


..Osa Callunoista pääsi sisälle kaunistamaan ennen lopullista paikkaansa ulkona..


..Tänään sytytettiin ekaa kertaa tuli takkaan lämpöä tuomaan..

Tunnelmallista viikonjatkoa! <3




sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ripaus syyskotia..

Iltaisin on ihana sytytellä kynttilöitä ja tunnelmavaloja.
Hämärä kutkuttelee.. 
Kotonaolo tuntuu ihanalta - touhukkaan kesän jälkeen
tapahtuu pysähtyminen.
Tämä on yksi syksyn tervetulleista asioista.


Kasvihuone sai keittiön työtasolla sisälleen valot. Nyt se luo sekä tunnelmaa, että tarpeellista pikkuvaloa.



Siinä koko köökki hieman syysilmettä saaneena.. Rottinkinen tähti pääsi liedenpäälle tunnelmaa tuomaan myös. 


Aamupalallekin on ihana sytyttää kynttilä pöydälle.. menee puurokin paremmin massuun. :)


Kyllä vaan luonto meille kesäkukkiakin vielä antaa. Aurinko on auttanut kissankelloja vielä kukkimaan.



Nuutin huoneeseenkin päätyi viiri. <3


Rakas siskoni teki Nuutille kauniin enkelitaulun ristiäislahjaksi. <3 Meidän pojilla on ainakin yksi suojelusenkeli. 

Meillä on ollut ihana viikonloppu. Perheen kesken ollaan polskittu uimahallissa, vietetty leffailtaa, tehty pihahommia, istutettu talvi-istutuksia..
Tänään käytiin ihanan isomummin nimipäivillä. 83 -vuotias äidinäitini jaksaa vuodesta toiseen leipoa pöydän notkumaan ihanista herkuista. Vieläkin vatsa pullottaa..

Sülon vanhempien luona saatiin tuoksutella ihanaa tulevaa kummipoikaamme. Ah, on hän kyllä niin söpö pikku rakkauspakkaus. Ihana. <3 

Me jatketaan huominen vielä viikonloppua, mutta mukavaa arjenalkua jokaiselle, missä sitä vietättekin. <3


torstai 12. syyskuuta 2013

Syksyä, Satoa ja Saippuaa!

Hellurei!

On tämä arki tällähetkellä sellaista paikastatoiseen vyörymistä ja kertakaikkista suorittamista, etten ole koneelle ehtinyt ennen sohvalle telkkarin ääreen simahtamista.
Arkemme on alkanut paremmin, kuin olisin kuvitellut.
Nuutti viihtyy mummolassa mahtavasti: kerrankin hän saa kaiken huomion eikä joudu sitä isoveljen kanssa jakamaan. Kotonakin muutoksen kyllä huomaa ja tuo vesseli on paljon enemmän sylissä, kuin ennen ja pitkästä aikaa on pyytänyt keskellä yötä meidän viekkuun nukkumaan. Mä kuulkaa nautin tästä läheisyydestä. <3
Nooa sitten taas on oikea reipas päiväkotipoika. Vaikka välillä hän ilmoittaakin, ettei "halua mennä", niin seuraavaksi heti korjaa että haluaapa oikeasti. Arvasin, että hän tykkää päiväkodista. Siellä on uusia kavereita ja tulipa yksi aamu yksi kaveri heti ottamaan Nooaa kädestä kiinni häntä viedessäni ja niin pojat menivät käsikädessä leikkimään. Onnellisena sai tämä äiti mennä kouluun. <3

Ja itselleni tämä koulunkäynti on paitsi kyllä raskasta, mutta tietyllä tavalla virkistävää. Opiskelen siis terveydenhoitajaksi ja hoitoala on kyllä lähellä sydäntä ja ala kiinnostaa tosi kovin. Rakastan oppia siitä uutta ja koulutehtäviäkin on kiva pitkästä aikaa tehdä. Yksi tenttikin ehti jo olla ja kunnialla siitä selvisin, vaikka edellisenä iltana pinna olikin erityiskireällä. Pitää löytää jostain välistä lukuaika, sitä etsiskellessä.. ;)

No mutta se arjesta.
Syksy on saapunut ja voi, kuinka kaunis se onkaan! Seuraavaksi muutamia tunnelmakuvia, tänään puutarhassamme otettuja:









Ja entäs sitten syksyn puuhat! Sadonkorjuu on ollut meidän pikku kasvimaalla ja kylläpä sieltä sai, kuin saikin nostaa söpöjä pikku porkkanoita ja sipuleita. Ainakin sataprosenttista luomua! :)


Jo täällä kirjoittelin tämän vuoden mahtavasta marja-aronia sadosta, joiden pensaat siis ympäröivät koko pihaamme, ja eilenpä teinkin noista vitamiinipommeista mehua.. Laitoin sekaan omenia, suhteessa puolet ja puolet, sekä tietenkin sokeria (tark. luomuruokosokeria). Mehumaija vaan pulputtamaan ja tuli huippuhyvää mehua! Vähän vadelmaista.. Siis oikeasti yllätti herkullisuudellaan!


Pakastan mehut aina muovirasioissa, samoissa, joissa äitini pakasti aikanaan jokavuotiset viinimarjamehut. Näissä kansissa on oikeaa historian havinaa, ihanaa. <3 Kyllä mehuja purkittaessa aina tulee äitiä ikävä.


Yksi syksyinen ja ah, niin hikistävä homma on polttopuiden vieminen varastoon. Päästään sillä helpolla, että valmiit pöllit vaan kipataan pihallemme eikä meillä ole muuta hommaa, kuin se niiden rahtaaminen. Nooalla oli hauska ilta ja hän rakenteli jos jonkinmoista linnaa ja muuria haloista. :)


Sülolla on isompikin projekti täksi syksyksi, hän nimittäin rakentaa meille terassia. En malta odottaa! <3


Nyt on hemmoteltu ihanilla syysilmoilla, joiden luvattiin jatkuvan ainakin hetken.. Tänään vietettiin siskoni ja muksujen kanssa aivan fantastinen päivä läheisellä saarella metsässä patikoiden, rannalla leikkien, puistoillen ja eväitä syöden. Ihana syksy. 


 Kotona on ihana tunnelmoida.. <3



Pesupähkinät

Serkkuni puoliso vinkkasi minulle kesällä pesupähkinöistä, ja sujautinkin niitä ostoskoriini seuraavalla kauppakäynnillä. Ja niin perheemme pyykinpesu ei enää ikinä ole entisensä..


Pesupähkinät ovat täysin luonnonmukainen pesevä aine. Ei kemikaalijäämiä, ei ympäristöhaittoja. Pyykki on oikeasti raikasta ja niiin pehmeää! Hankalan lian sattuessa hieron siihen sappisaippuaa (kuvassa vihreä mötikkä) ja niin vaan puhtosta tulee. Pesutehossa ei ole mitään eroa aiemmin käyttämääni hellävaraiseen pesunesteeseen, ehkä jopa parempi pesutulos on pähkinöissä!

Ja minäpä en jättänytkään tätä mahtavaa luonnon pesuainetta vaan pyykkeihin. Tänään aamulla laitoin kuorimurskaa myös astianpesukoneeseen pesuainelokeroon ja lopputulos oli hämmästyttävä! Puhdasta, kirkasta astiaa tuli koneesta. Wau! Ei enää myrkynhajuisia astioita! Tämä äippä tykkää täysillä!

Ja vielä.. käsitiskiaine. Liotin pähkinöitä lämpimässä vedessä, ja siitäs tuleekin tehokas astioiden pesijä. Säilytän nyt vielä ainetta purkissa, johon dippaan tiskiharjan sitä tarvittaessa, mutta haluan ostaa pumppupullon luomukäsitiskiainettani varten. Hih.


Nyt siis kaikki, nautitaan kauniista syksystä ja näistä ihanista lämpimän kirpakoista päivistä! Ja pestään hei luomuna: nyt kaikki koittamaan pesupähkinöitä!! <3

Ihanaa loppuviikkoa!