tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kukkaroystävällistä ja kivannäköistä ulkovaatetta lapsille

Moi!

Nyt tuntuu kuulkaa lähes ylivoimaiselta päästä koneelle kirjoittelemaan blogia. 
Ellei ole kouluhommia, töitä tai kotipuuhia niin oon niin väsynyt etten jaksa liikauttaa varvastakaan poikien mentyä nukkumaan. Voihan ruuhkavuodet!

Opiskelu, tuo kalenterin täynnä ja kukkaron tyhjänä pitävä asia..
Itkuhan siinä meinasi tulla, kun huomasin pari kuukautta sitten, että pojille pitää molemmille hankkia joku ulkopuku kevääksi: Nuutille oli Nooan vanhat joko liian pieniä tai liian isoja meidän tirriäinen.. ja Nooa on kasvaa humahtanut yhtäkkiä housut lyhyiksi. 

Mistä siis edullinen mutta silmää miellyttävä ja tietenkin toimiva setti poitsuille? 
Vastaus löytyi Hm:n nettikaupasta
Hm ei yleensä sovi eettisiltä periaatteiltaan suosikkeihini, mutta aina ei voi vaan ajatella kaikkea. Pääasia on, että lapset saavat hyvät ja meidän kustannettavat varusteet. 


Pohjaväriltään beiget ja valkoisin, ruskein ja eri turkoosin sävyisin dinoin koristellut softshell-takit ovat mielestäni aivan ihanat. Kauniit, mutta juuri sopivalla tavalla lapsekkaat. Lisäksi takit ovat osoittautuneet todella hyviksi käyttää - fleecevuori lämmittää, mutta softshell-pinta hengittää. 


Nuutin takki on kokoa 104 ja Nooan 122. 
Housuiksi tilasin takin tummansinisiin dinoihin sointuvat kuorihousut, jotka ovat mielestäni ihan hyvät, tosin kumilenkki on hölmösti "lahkeen jatkeena", kun sen pitäisi olla mielestäni huomattavasti sisemmällä lahkeessa. Noh, näillä pärjätään! ☺ 
Nooan housut ovat kokoa 122 ja Nuutin 98.



Hm:stä löytyi myös aivan ihanat, takkiin täydellisesti sopivat nauhakengät, joissa on sisäpuolella vetoketju pukemisen helpottamiseksi. Nämä ovat salamoineen päivineen muka niin ison pojan kengät. ☺


Pipoiksi tilasin pojille Kimperiltä mintun väriset pallopipot, jotka ovat ihanan iloiset ja veikeät ja sopivat todella hyvin takin sävyihin. 
Otin kyllä vähän turhan suuret koot, Nuutille M:n ja Nooalle XL:n, ja mummo saisi vähän pienentää pipoja. Pesun jälkeen ovat sopivat, mutta jo pian pyörivät päässä. 



Nyt on taas meidän tekstiilikaksoset siellä ritirinnan riippukeinun pyörteissä. ♥ 





Vaikka välillä uuvuttaa, niin kyllä keväällä on niin ihana voima ja kaikki puuha ja touhu on niin mielekästä!

Täällä onkin ollut aivan ihanat puuhat, kun viikonloppuna juhlittiin rakkaan isosiskoni polttareita teemana kasikytluvun disco. Voin sanoa, että hauskaa oli, discopallo sarasti, skumppa virtasi ja nauru raikui. Ihan huippua. ♥

Nautitaan auringonsäteistä ja keväästä.
Ihanaa, iloista Vappua teille kaikille!! ♥

*Kaisa*





tiistai 21. huhtikuuta 2015

Onnen MURENA ♥

"Yhdessä olemme enemmän".

Siinä on tunnuslause uusiin ja avarampiin tiloihin muuttaneen, Salon sydämessä sijaitsevan Herkku ja lahja Murenan omistajan, ihanan Miinan suusta. 
Tämä suurella sydämellä, innolla ja tarmolla puotiaan pitävä yrittäjä on oivaltanut jotain tärkeää: kun tekee yhteistyötä muiden yrittäjien kanssa, saavuttaa jotain suurta - yhteenkuuluvaisuutta ja palveluja, jotka sopivat yhä useammalle - niin, että kaikki voittavat.

Voi, kunpa kaikki omaisivat tällaiset arvot. ♥


Viime viikolla, Murenan uusien tilojen avajaisviikolla, saimme viettää Murenassa aivan ihanan ja nautinnollisen blogi-illan. 
Murenassa on erittäin laaja valikoima esimerkiksi luomu- ja lähiruokaa, gluteenittomia vaihtoehtoja, ulkomailta tuotuja erikoisuuksia ja trendituotteita. Esteetikko on aivan pää pyörällä - niin on kaunista purkkia ja purnukkaa hyllyt täynnä.
Ja mikäli kysyttävää löytyy mistä tuotteesta tahansa, Murenan naiset vastaavat rautaisella ammattitaidolla ja jakavat herkullisia resepti-ideoita.


Hyllyjä kierrellessä saa hurjasti inspiraatiota uusiin ruokakokeiluihin ja tuttuihin juttuihin saa uutta twistiä vaikka erilaisilla suoloilla, öljyillä ja viinietikoilla tai kastikkeilla ja hilloilla.. vaihtoehtoja on todella monia. 
Ja kuinka ihania viemisiä näistä saisi - jokaiselle löytyy takuulla jotakin!


Paitsi herkkuja, Murenasta löytyy myös sisustusesineitä sekä herttainen lastenpuolikin. Rakastuin tuohon Mailegin pöllöön. ♥ 

Millaiset juhlat ikinä pitääkin, löytyy Murenasta kauniita yksityiskohtia niiden viimeistelyyn..


Yksi illan ehdottomista kohokohdista oli Salon Seurahuoneen loihtimien, upeiden ruokapalojen maistelu. Oli siikasevicheä, paahtopaisti-viikunaleipiä, lakritsipannacottaa passionin kera (siis nam), mansikkaleipäsiä.. Aivan mahtavia makuelämyksiä!!
Ja nuo juustot rosmariinin ja hunajan kera.. mmmm..


Herrgårdsglassin "parempaa jätskiä landelta" oli myös maistettavana ja olipa se todella hyvää! Taidan tietää, mikä tulee olemaan meidän kesän ykkösjätski.

Lakritsipannacotta oli laitettu tarjolle hauskasti lasipurkkeihin.


Sisustustuotteet olivat ihanan keväisiä ja valikoimassa oli myös kauniita saippuoita..





Murenan omat kotisivut löydät täältä ja ehkäpä tulevaisuudessa sieltä saa tilattua näitä ihanuuksia kotisohvalla istuen.. 
En voi, kuin suositella vierailua tässä upeassa liikkeessä, josta Salo saa olla todella ylpeä!

Toukokuun loppuun saat tuotteista 10% alennusta, mikäli mainitset kassalla blogini. ☺

Kiitos vielä jokaiselle ihanasta illasta! ♥

*Kaisa*



lauantai 18. huhtikuuta 2015

Iloa & touhua lapsimessuilla

Heips ja ihanaa Perjantai-iltaa!

Pitää ihan aluksi kiittää ihanista kommenteista viime postaukseen. Joskus sitä on ihana hieman raottaa sydäntään ja mieltään ja tuntuu mahtavalta, että se otetaan avosylin vastaan. ♥ kiitos.

Viime sunnuntai-aamuna suuntasimme koko konkkaronkka Helsingin messukeskukseen lapsimessuille, johon sain bloggaajapassin ja liput koko perheelle ja arvottavaksikin.



Meidän messuilu oli enintään lapsille mieluisten juttujen tekemistä ja hauskanpitoa, mutta kertakaikkisen monipuolista tarjontaa oli ihana katsella. Poikien ehdottomia lemppareita olivat upeat, puusta tehdyt miekat, aseet ja työkalut.


Äiti nautti kauniista lastenvaatteista.. Villervallan kuosit ja värit miellyttävät kovasti ja huomaan, että kesän kolkutellessa kirkkaat värit näyttävät taas kertakaikkisen hyviltä.



Pojat pääsivät koittamaan golffauksen alkeita..


Blaa ihastuttaa aina maanläheisillä väreillään ja retromaisilla kuoseillaan. Tykkään!! ♥




Vallilan osasto oli kertakaikkisen ihastuttava ja niin kutsuva!



Yksi messun mieluisimmista asioista oli ehdottomasti poliisit, joiksi molemmat pojatkin kuulemma isoina tulevat. Nooa pääsi jopa painauttamaan sormenjälkensä paperille. ☺



Turtlesien nurkkauksessa sai heitellä palloja..



..ja saipa itselleen nakutella oman kilpa-autonkin.


Viisi ja puoli tuntia messuilla viihdyttiin ja kyllä siellä pidempäänkin olisi ollut. ☺
Mukaan tarttui pari ihan-pakko-saada -ostosta:


Niin mahtitarjouksia, ettei millään voinut ohittaa.. Blaan linnut lähti mukaan kympillä ja villervallan ihastuttavat kiivit kahdellatoista eurolla. Blaan polvisukat sai vitosella ja värit ovat just eikä melkein meille. ☺






Sellainen messukokemus meillä - ja ensi vuonna ihan takuulla uudestaan! Ihan mahtava tapahtuma ja niin mieletöntä, että tällaisia järjestetään. ♥
Suurensuuri kiitos messujen järjestäjille ja kaikille mukana olleille! ☺

*Kaisa*

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Miksi on juuri sellainen, kuin on?

 
Sosiaalisessa mediassa törmää väkisin iloon ja onnellisuuteen:
Kodit ovat kauniita ja siistejä, lapset hymyileviä ja onnellisia, vanhemmat rakastuneita ja toistensa parhaita ystäviä. Elämä on lähes täydellistä.
Myönnän, että myös omasta blogistani ja varmasti myös facebookistani saa usein tällaisen kuvan. Olen saanut jopa palautetta siitä, että jos pitää sanoa, että kaikki on mahtavasti, niin todellisuus on varmasti muuta ja onpa blogissa joku kommentoija todennut, että voi sitä päivää, kun elämä minua murjoo: en taida sitä kestääkään, naiivi kun olen.
 
Tulkitsen asian niin, että monet kokevat, että jos on surua ja harmia, niin se pitää näyttää - eikä silloin voi ainakaan hymyillä ja olla onnellinen. Että onnellisissa kodeissa ei huonoa päivää ole nähty.
 
Ihmisen luonne on perimän, opitun ja kokemusten cocktail - perusluonne syntyy jo lapsena ja se pysyy varmasti elämän loppuun saakka, mutta luonteeseen eli ihmisen tapaan elää ja kokea elämää vaikuttaa pitkälti myös se, mitä on elämässään kokenut.
 
Itse olen äärimmäisen positiivinen ihminen - haluan nähdä kaikessa sen positiivisen puolen. Minulta kuuluu usein sana "ihana" ja tykkään näyttää ja kertoa lähimmäisilleni, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat. Elämänasenteeni on positiivisuuden ylläpitäminen ja tämä johtaa myös siihen, että pyrin poistamaan elämästäni asiat, jotka tuottavat pelkkää negatiivisuutta - mikäli se vain on mahdollista. Sanon myös ihmisille suoraan, jos joku tuntuu huonolta. Tämä ei ole tietoinen valinta, mutta kyllähän hymyily on sitä helpompaa, mitä enemmän sille on syitä ja mitä vähemmän syitä on olla sitä tekemättä.
 
Aina ei ole hymyilyttänyt.
Tiedän, miltä tuntuu, kun läheinen saa huonoimmat mahdolliset uutiset,  millaista on olla vieressä ja pelätä, mitä seuraavaksi tapahtuu, miten se tapahtuu, milloin se tapahtuu. Pelätä niin, että tärisyttää, mutta kuitenkin toivoa, vaikka ymmärtää, että jos käy hyvin niin se on ihme. Tiedän, miltä tuntuu nähdä läheisen heikentyvän, sairauden etenevän ja pahenevan. Mitä vain yhdessä tekeekin, miettii, että onkohan se viimeinen kerta. Tiedän, miltä tuntuu  mennä katsomaan rakastaan, joka makaa voimattomana yksinäisessä sairaalahuoneessa ilman hiuksia ja katsoa vierekkäin peiliin -  vieressäni kasvot, jotka vain hetki sitten olivat kauniit ja onnelliset.
Tiedän, miltä tuntuu halata peläten, että se on viimeinen kerta ja herätä soittoon, joka kertoo sen olleen sellainen. Mennä sinne samaan huoneeseen katsomaan rakastaan, joka ei enää herää ja kuiskata korvaan, että kai katsot meitä sieltä.
Tiedän, miltä tuntuu valita arkkua, viimeisiä vaatteita, hautajaisvirsiä ja oikeanlaisia kukkia ja millaista on istua lippuja liehuttavan ruumisauton takana kulkevassa autossa. Miltä tuntuu seistä arkun vierellä, kädessään kirjoitettu kirje tuolle rakkaalle kuitenkaan kykenemättä lukemaan sitä kokonaan ääneen.
Tiedän, millaista on elää yhtäkkiä ilman äitiä, 22-vuotiaana, itse yksivuotiaan äitinä.
 
Tiedän myös, miltä tuntuu saada paniikkikohtaus ja että ahdistukseen turtuu, kun se on rinnassa tarpeeksi kauan. Tiedän, miltä tuntuu romahtaa ja tuntea olevansa täysin yksin ja ettei kukaan ymmärrä.
Tiedän, miltä tuntuu olevansa epäonnistunut - taas olen nalkuttanut, suuttunut liikaa, korottanut ääntäni, ollut vaan huono. Antanut liian vähän aikaa tai katsoa yhden ohjelman liikaa.
 
MUTTA:
 
Tiedän, miltä tuntuu elää onnellinen lapsuus ja tuntea olonsa turvalliseksi.
Tiedän, miltä tuntuu rakastaa ja millainen lämpö sydämessä on, kun ymmärtää monen virheen jälkeen löytäneensä sen, jonka vierelle kuuluu ja jossa haluaa olla aina.
Tiedän, miltä tuntuu, kun testissä on kaksi viivaa, millainen innostus ja jännitys voi vallita yhdeksän kuukauden ajan ja millaista on synnyttää maailmaan uusi ihminen ja kokea sen kautta sellaista rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, jota ei tiennyt olevan olemassa.
Tiedän, kuinka itketään onnesta ja kuinka vatsa kramppaa loppumattoman naurun jälkeen.
Tiedän, miltä tuntuu sanoa "tahdon" katsoessaan rakastaan silmiin ja juhlia niin, että sen muistaa koko loppuelämänsä.
Tiedän miltä tuntuu, kun ahdistus häviää ja ymmärtää, että poislähtenyt on jäänyt meidän suojelusenkeliksi. Kuinka elämä ja ilo jatkuu meissä kaikissa muissa ja etten tule ikinä olemaan yksin ja että aina löytyy joku, joka ymmärtää.
Tiedän, millaista on tuntea itsensä onnistuneeksi, hyväksi äidiksi ja vaimoksi - olen antanut rakkautta ja juuri tarpeeksi rajoja, hassutellut, pyytänyt anteeksi, ollut läsnä ja lähellä.
Tiedän, miltä tuntuu olla rakastettu - ja kuinka kantava se tunne on.
 
Elämä - se on täynnä kokemuksia, muistoja, hetkiä. Kaikki vaikuttaa meihin, mutta vain meistä itsestämme riippuu, millä tavalla.
Kun suuri suru tai pelko on läsnä, on kaksi vaihtoehtoa: Joko heittäytyy tunteen vietäväksi tai ei. Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa - tilanteita on niin monia eri elämänpoluilla.
 
Haastan sinut miettimään - miksi olet juuri sellainen, kuin olet? Mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet?
 
Usein ihminen laittaa huomion asioihin, jotka ovat huonosti  eikä huomioi ollenkaan asioita, joiden takia on syytä hymyillä.
 
Toivon, että sinä olet onnellinen. Ellei näin ole, kunpa edes tulevaisuudessa.
Tämä postaus on omistettu eräälle, joka tietää kyllä. ♥
 
*Kaisa*
 
 
 
 


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pääsiäisateria


Hei ja ihastuttavaa Lankalauantaita! ♥

Meille kokoontui rakkaita jo perinteeksi muodostuneelle pääsiäisaterialle, joka vietettiin tänä vuonna eilen eli Pitkäperjantaina. 

Se on aina niin ihanaa kokoontua joukolla pöydän ääreen..


Menun tärkeimmässä osassa oli isäni valmistama, herkullisen yrttinen luomulammas. Lisukkeina oli kermaperunoita, riisiä, parsaa, kananmunia, grillattuja kanavartaita, salaattia sekä lohimousse-saaristolaisleipiä. 

Nam.



Lounaan jälkeen väkimäärä kasvoi ja saimme tupaan yhä enemmän rakkaita. ♥
Kahvin kaveriksi lapset koristelivat yhteistuumin sitruuna-marenki -tortun sekä kuppikakkuja.



Oli aivan ihana iltapäivä, kiitos kaikkien ihanien läheisten. 
Naisten kesken saatiin siemailla punaviinilasillisetkin höpöttelyn lomassa, kun lapsilla oli niin hauskat leikit keskenään. ☺


Ihanaa Pääsiäisen jatkoa sinne!

Täällä suunataan pian koripallopeliin, jossa Nooakin pääsee korisjoukkueensa mukana saattamaan yhden pelaajista kentälle..
Jännää!! ☺

*Kaisa*

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen

Heips!

Tulin toivottamaan teille ihania, iloisia ja rentouttavia Pääsiäis-pyhiä. ♥

Tässä jokunen kuva meidän tunnelmista:






Pyöriteltiin poikien kanssa taikataikinasta munia, joihin tehtiin reikä ja joista tuli maalauksen jälkeen ihan hauska koriste. ☺


Ja katsokaa tätä surkuhupaisaa pupuakin:


Pojat tykkäsivätkin kovin muovailla taikataikinaa ja omat, maalatut pupunsa he kiikuttivat tietenkin omiin huoneisiinsa koristeiksi. ♥


Ihania Pääsiäishetkiä sinne kaikille - toivottavasti saatte viettää aikaa rakkaiden kanssa! 

*Kaisa*