tiistai 15. syyskuuta 2015

Syyshetkiä ja bloggailun muutos


Heipsan!

Voi ihanaa, syksy on saapunut.
Rakastan maahan leijuvia lehtiä, kirpeyttä ilmassa, metsän sieniä ja kukkapenkin maksaruohoja. 
On ihana aloitella tunnelmointi kynttilöin ja leipomuksin, saunoa viileinä iltoina ja sytyttää takkaan tuli. 
Kotisohvalla villasukat jalassa istuen on ihana kuunnella kattoon ropisevia pisaroita .
Oman pihan sadonkorjuu on suurta iloa tuottava asia - omput ja aroniamarjat odottavat että pääsevät mehuksi.

Ihan paras omppuherkku on ehdottomasti paistos.


Meidän paistokseen kuutioidaan kymmenisen pientä omaa omenaa, jotka laitetaan vuokaan ja ripotellaan niiden päälle kanelia ja hieman sokeria.
Sitten sekoitetaan yhteen kuusi desiä kaurahiutaleita, desi sokeria ja 50g sulanutta voita ja laitetaan seos omppujen joukkoon.
Koko komeus laitetaan puoleksi tunniksi 200 -asteiseen uuniin ja nautitaan vaikka vaniljavaahdon kera.

Ja me niin nautitaan. ♥

Tätä tehdään niin usein, että Nooa osaa reseptin jo ulkoota ☺





Meidän syksyyn kuuluu myös harrastukset.
Nooa harrastaa koripalloa ja uimakoulua ja Nuutti aloitti koripalloleikkikoulun.

Ja voi että mitä vauhtia nuo kehittyvät!

Nooa, meidän eskarilainen, laskee jatkuvasti ihan kaikkea, bongaa numeroita ja lurittelee numerot helposti sataan. Pikkulegojen kasailun mestari, kaiken terveellisen ruoan ystävä  ja pikkuhiljaa uimaan oppinut pohtija on sitä mieltä, että hänestä tulee isona säveltäjä. ♥

Nuutti, tuo tuore pikku-päiväkotilainen taas oppi juuri eilen polkemaan itse polkupyörää eteenpäin. Jatkuvasti jotain hahmoa esittävä ilopilleri rakastaa näpräilyä, muumeja ja pikkulegoja ja leikkii ihan mahtavan yksityiskohtaisia, mielikuvituksellisia leikkejä. Kuivaksi ollaan opittu hienosti ja isona halutaan olla poliisi. Tai Batman.

Mun maailman rakkaimmat, niin suurta onnea tuovat pienet pojat.
En voisi olla äitinä ylpeämpi ♥







Olen tullut siihen päätökseen, että lopetan blogini pitämisen tällaisena.
Kun aloitin kirjoittamaan, olin kotona vauvan ja leikki-ikäisen kanssa ja koin tarvitsevani jonkun ihan oman jutun, kivan harrastuksen, jota voi harjoittaa kotoa käsin. Blogin kirjoittaminen on ollut siihen täydellinen keino sillä olen saanut kirjoittaa kaikesta siitä, mitä rakastan: lapsista, sisustuksesta, pihahommista, perhe-elämästä..
Olen tutustunut blogini kautta ihaniin ihmisiin ja varsinkin Åblogien naiset ovat hurmanneet minut aitoudellaan ja hyväsydämisyydellään sekä sisustustaidoillaan. 
Olen todella kiitollinen ihanista yhteisistä hetkistä.
Olen myös suuresti iloinnut teistä lukijoista sekä mukavista kommenteistanne, kiitos. ♥

Mutta nyt, arjen aherruksessa, opinnäytetyön kirjoittamisen, viimeisten koulujuttujen toteuttamisen, työn tekemisen, harrastuksiin kuskailun ja etenkin oman perheen kanssa oleilun ohella blogin pitäminen on muuttunut henkireiästä velvollisuudeksi. 
Unohdan ottaa kuvia vaikka saisinkin jotain kivaa aikaiseksi ja mieluummin ihastelen tätä syksynkin kauneutta nyt omin silmin, kuin linssin läpi.

En usko, että lopetan täysin - Aslan&Kaplan pysyy täällä ainakin vielä ja joskus voin vaikka päivittää blogia jos innostun kuvailemaan.
Mutta jos haluat lukea usein päivittyviä blogeja, sinun kannattaa lopettaa tämän blogin lukeminen, koska en lupaa postauksia edes kuukausittain.
Ihan vaan kun siltä tuntuu.

Toivon teille ihania, kauniita syyspäiviä - täynnä sitä iloa ja onnea, jota minäkin siinä koen.
Olette ihania.

*Kaisa*














5 kommenttia:

  1. Kaisa - kaikkea hyvää ja kaunista sinulle ja perheellesi <3
    Ymmärrän täysin - ja usein olen ihmetellyt, miten te pienten lasten äidit ehditte näitä blogijuttuja tekemään, kun itselläkin on joskus työn ja tuskan takana se aika löytää - ja minun lapseni ovat jo lentäneet pesästä;)
    Bloggaamisen pitää olla hauskaa - eikä velvollisuus - silloin kun sitä harrastuksekseen tekee ja itsekin olen joutunut ekopaastoihini kuuluvien nettirajoitusten aikaan miettimään, miten paljon aikaa tälle annan.
    Sillä se elämä kun vaan on netin ulkopuolella - se, missä jaetaan yhteisiä hetkiä läheisten ja ystävien kanssa. Se, jolloin luodaan muistoja lasten kanssa touhuiluista.
    Upeaa syksyä sinulle - ja kyllä sinun blogisi vielä minun lukulistallani pysyy - kiva edes silloin tällöin kuulumisia lueskella;)

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän päätöksesi. Joskus tuntuu että mistä repisin aikaa tähänkin. Vaikka bloggaaminen onkin ihanaa mutta aikaa se todellakin vaatii. Ihanaa syksyä teille.

    VastaaPoista
  3. Kaunis kirjoitus! Olet oikeassa - sitten jos se ei enää runnu mukavalta niin on aika jättää. Yhteen elämäntilanteeseen ei mahdu kaikkea.. Tsemppiä opparin kanssa! En olisi itsekään voinut silloin kuvitella mitään blogia.. Lapsetkaan eivät vielä silloin harrastaneet ja silri tuntui että elämässä oli paljon kaikkea tohinaa.. Silloin tarvitsi vain aikaa olla ja hengähtää, ajatuskin ylimääräiseltä koneella istumiselta tuntui turhalta.. Hyvää jatkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
  4. Ynmärn hyvin päätöksesi, kyllähän tämä vain aikaa vie ja perheeltä ottaa. Itse pyrin tekemään kaiken iltaisin tai yöllä, köh köh... Mutta en halua ottaa lapsilta ja perheeltä aikaa pois. Toki kuvata on pakko päivällä, yöllä ei ehkö siitä hommasta tulisi mitään. Ainahan voit palata takaisin, mutta nyt nauti elämästä ja lapsista! Oli niin ihanaa tutustua sinuun <3 toivottavasti nähdään vielä joskus!!!

    VastaaPoista
  5. Voi että, ymmärrän ihan täysin <3 Puoliteholla bloggailu ei oo kivaa, tiedän sen kokemuksesta, sillä viimeiset kaksi vuotta niin tein opiskelun ohella. Mutta nyt on taas uutta puhtia, ehkä sullekin sitä vielä ilmaantuu jonkin ajan päästä? :)

    On ollut kiva tutustua, oot niin lämmin ja ystävällinen ihminen <3 Hyvää jatkoa toivottelen teille :)

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi, ilahdutat kommentilla! ♥